Painavaa sanaa Stadista! Santeri "Santtu" Kyröhonka sanansa painoinen stadilainen

Helsinki, pyöräilijän onnela

Anu Kantola kirjoittaa Suomen Kuvalehden blogissaan, että "pyöräily Helsingissä vaatii ketun oveluutta, leijonan rohkeutta ja lehmän hermoja." Tänä kesänä yli tuhat kilometriä pääasiallisesti Helsingissä pyöräilleenä olen eri mieltä. Stadi on mitä pyöräilijäystävällisin kaupunki.

Metro on ainoa liikenneväline, jolle häviän matkustusajassa. Vallilasta Jätkänsaareen menee vajaassa kahdessakymmenessä minuutissa. Ei onnistu autolla tai ratikalla. Bussikin jäisi toiseksi jos sillä Jätkänsaareen pääsisin. Töihin polkaisen alle kymmenen minuutin. Ratikalla kestäisi yli tuplasti. Ja kummatkin pyöräteitä pitkin. Äidin luo Matinkyläänkin pääsen kolmessa vartissa. Edelleen pyöräteitä pitkin.

Kantola kysyy: "Mutta entä jos haluaa Kaisaniemeen, Hakaniemen torille tai Punavuoreen? Pyörätiet katkeavat tai katoavat. Hämeentiellä, Kaisaniemessä, Hakaniemessä ja Mechelininkadulla pitäisi uskaltaa vihaisten bussien ja ratikoiden sekaan tai taluttaa jalkakäytävällä. Ja nämä kadut ovat kuitenkin isoja sisääntuloreittejä kaupunkiin."

No Kaisaniemeen pääsee mm. Kantolan mainitseman Baanan kautta, keskustan päässä rautatieaseman kiertää pyörätie, jota pitkin pääsee Kaisaniemeen. Samoin rantaa pitkin pääsee pyörätiellä. Keskustasta pyörätie kulkeen Bulevardilla, sieltä Manskun pyörätietä Stokkan ja Sokoksen ohi rautatieasemalle. Tai sitten Töölöön lahden rantaa pitkin. Ja Hakaniemestä pääsee rannan kautta. Ja radan vieressä kulkee pyörätie.

Hakaniemeen puolestaan pääsee jo mainitun radan vieressä kulkevan pyörätien kautta. Ja Kaisaniemestä pääsee Tokoin rantaa pitkin. Ja rantaa pitkin pääsee niin Sörnäisten rantatien, tai keskustan suunnasta Pohjoisrantaa pitkin.

Ja Punavuori. No Bulevardin pyörtieltähän sinne pääsee. Tai rannan kautta. Toki Punavuoressa ei pyöräteitä pahemmin ole, mutta eipä siellä liikennettä tarvitse pelätä.

Mechelininkadunkin voi kiertää ihan näppärästi.Esim. Väinämöisenkadun kautta pyöräilemällä. Tai omaa lempireittiäni, rantaa pitkin.

Toki kaupungista löytyy tuhansia paikkoja, joihin ei pyörätie vie. Suurin osa kuitenkin on alueilla, joissa on ihan turvallista pyöräillä liikenteen seassa.

Kantolan mukaan "Pyöräily on vähentynyt ja erityisesti nuoret ja ikääntyneet pyöräilevät entistä vähemmän. Helsingissä pyörämatkojen osuus kaikista matkoista on yhdeksän prosenttia. Kööpenhaminassa se on 32 prosenttia." Yksi syy voi olla pyöräilyn vaikeuden toitottaminen...

Oikeastaan ainoa keino tehdä pyöräilystä Stadissa hankalaa, on väkisin kulkea samoja reittejä, joita ajetaan autolla. Esimerkiksi Hämeentien välttää vaikkapa Sörnäisten rantatien avulla. Sturenkadun kauttakin voi koukata. OK, myönnetään, että matka on näin hieman pidempi kuin Hämeentietä pitkin. Kyseessä on kuitenkin Hämeentien pätkä Sörnäisistä Hakaniemeen. Muulla osalla pyörätie on. Eli kuinka suuri haitta tuo pieni koukaus on? Todennäköisesti aikaakaan ei voittaisi jos tuolla pätkällä pyörätie olisi. Sen verran Hämeentiellä on liikennevaloja.

Itse kaipaisin ennemmin Helsinginkadun alkupäähän pyörätietä. Mutta ilmankin pärjään.

Suosittelisin Kantolalle Pyöräilyn ja kävelyn reittiopasta. Sen avulla hänkin löytää pyörätiet Kaisaniemeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Kari Laine

En minäkään ihan ymmärtänyt tuota Kantolan blogia. Itsekin Helsingissä jonkin verran pyöräilleenä en usko, että pyöräilyn väheneminen olisi pyöräteistä kiinni. Asenteesta taitaa olla enemmänkin kysymys.

Harri Räsänen

Helsingissä on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota pyöräilyyn.
Mielestäni ihan onnistuneesti. Baana on hyvä juttu. Auttaa tosi paljon.

Ydinkeskustassa ongelmana on se, että jalankulkijat haahuilevat pyörille tarkoitetulla kaistalla. Pyörä on sen verran nopea, että tämä on vaarallista. Pyöräilijät joko hidastavat tai joutuvat pujottelemaan.
Jokaisen pitäisi pysyä omalla kaistallaan.

Alexandra Muurinen

Ydinkeskustassa voi olla ongelmana se että jalankulkijat haahuilevat pyörätiellä, mutta paha ongelma on myös toisinpäin. Pyöräilijät pyrkivät sitkeästi ajamaan jalkakäytäviä pitkin - juuri Kaisaniemessä. Ihmettelen miksi Helsingin kaupunki ei ole puuttunut asiaan kunnollisilla opasteilla, jotka ohjaavat polkupyöräilijät heitä varten nimenomaisesti varatulle pyöräilyreitille. Tultaessa Hakaniemen suunnasta pyöräilijät eivät käänny Kaisaniemen puistoon, mistä virallinen pyöräilyreitti Rautatieasemalle näppärästi menee, vaan jatkavat ajamista suoraan bussipysäkin ohi Kaisaniemenkadulle jalkakäytävää pitkin. Tämä ratkaisu on hengenvaarallinen, kun pysähtyvistä busseista hyppää pysäkillä jalankulkijoita suoraan polkupyörien eteen. Jalankulkijana olen myös suoraan jalkakäytävää kävellessäni ko. suuntaan joutunut monta kertaa läheltä piti tilanteeseen, kun polkupyörä porhaltaa selän takaa ja on ajaa päälleni. Sama ongelma on Rautatieaseman suunnasta. Pyöräilijät tulevat ajo-väylälle heti Kaivokadun jälkeen Kaisaniemenkadulle tai sitten vaihto-ehtoisesti ajavat ylämäkeen pitkin jalkakäytävää. Tämä vaarantaa kaikkien liikenneturvallisuutta ahtaassa kohdassa. Ongelma voisi olla ratkaistavissa laittamalla selkeämpiä opasteita pyöräilijöille. Kaisaniemenkadun voi siis kiertää takakautta ajamalla pyöräliikennettä varten suunnitellulla pyörätiellä joka kulkee Rautatientorin reunaa pitkin Teatterikujalta Kaisaniemenpuiston läpi Kaisaniemen liikenneympyrään. Se on nopea ja ennen kaikkea miellyttävä reitti pyörälle. Siitä taas jatkuvat selkeästi merkityt pyörätiet. Kuinka monta jalankulkija- tai polkupyörä- onnettomuutta tarvitaan kunnollisten polkupyöräliikennettä suuntaavien opasteiden saamiseksi? Helsingissä pyöräilee paljon muualta tulleita, joille oikeat reitit eivät ole tuttuja. Osa ei edes välitä selvittää niitä. Näitä varten tarvitaan selkeät kielto- ja opastemerkit. Kieltomerkit tarvitaan Kaisaniemenkadun pätkälle.

Toimituksen poiminnat