Painavaa sanaa Stadista! Santeri "Santtu" Kyröhonka sanansa painoinen stadilainen

Yksi tytöistä

Tasan vuosi sitten tein ensimmäisen keikkani. Sen jälkeen onkin elanto tullut keikkatyöläisenä. Ensimmäiset 6kk muistisairaiden yksikössä, kesä päihdevanhusten yksikössä. Syksy mennyt pääasiassa espoolaisten asunnottomien yksikössä, mutta samalla useammassa eri mielenterveys- ja päihdeyksikössä. Kaikkiaan olen ollut 8 eri paikassa keikkailemassa.

Keikkailu on ollut antoisaa. Kaikki keikkapaikat ovat olleet erilaisia, ja perspektiiviä erilaisiin paikkoihin onkin tullut. Tätä on myös selvästi arvostettu. Eri paikoissa keikkailu kannattaakin opiskelijalle.

Ahkeran keikkailun kääntöpuoli on ollut opintoviikkojen liki olematon kertyminen nyt syksyllä. Ei siis ihme, että oppisopimus alkoi tuntua kiehtovalta vaihtoehdolta. Vaikka pitkä työmatka oli riesa, haaveilin pitkään oppisopimuspaikasta eräästä espoolaisten asunnottomien yksiköstä. Menin syyskuussa sinne ihan vaan pariksi päiväksi katsomaan uutta yksikköä. No, yht'äkkiä tajusin, että mulla oli 3-5 vuoroa viikossa ko. paikassa lähes kahden kuukauden ajan. Paikka vaan yksinkertaisesti "kolahti". Upea työryhmä, ja asukkaatkin. No, osin haastavia, mutta siitä mä pidänkin.

Koska työmatka tuonne on reilu tunti suuntaansa, vehkasin pitkään oppisopimusasian viemistä ajatusta pidemmälle. Ja ajatus paikasta 15 min. kävelyn päästä alkoi kiehtoa.

Yksi aamu espoolaispaikan esihenkilöni sitten kysäisi olisiko minulla hetki aikaa. Keikkalaisella on tietysti aina aikaa esimiehille... No, huomasin sitten istuvani yksikön johtajan edessä tentattavana. Lopputulos oli, että tänään on viimeinen keikkani 13 kuukauteen ko. firmassa. Maanantaina astuu voimaan paitsi oppisopimus, myös määräaikainen työsopimus ensi vuoden loppuun.

Hieman on haikea fiilis. EK, AT, LT ja AK. Etenkin teitä tulee ikävä. EK, no, ilman teitä en olisi tässä. Enemmänkin teitä kehuisin, mutta kun ylisanatkin tuntuu latteilta teitä kehuessa. AT, ensimmäinen MP puolen paikkani. Tulin teille harjoitteluun tarkistaakseni kestääkö idealismini realismin. Kesti. Ja opin, että olen olen oikealla polulla. Suurkiitos kaikesta. LT ja AK, te hioitte loput.

Oppi on välillä ollut kovaakin. Kaksi kertaa olen ollut läsnä kun kuolema on korjannut satoaan. Ensimmäisellä kerralla sain kaksi kertaa hengen palaamaan. Ei kyllä saanut pelastuslaitoksen miehetkään. Toisella kerralla pidin kuolevaa kädestä ja paijasin otsaa viimeiset 15 minuuttia. Ja toukokuun lopun tapauksen takia syön edelleen 800mg buranaa 1-4kpl päivässä.

Haikeuden voittaa kuitenkin innostus "uudesta" alusta. Kaikkiin paikkoihin, niin harjoittelu, kuin keikka, olen aina kokenut olevani tervetullut. Tuleva sijoituspaikkani ei ole poikkeus. Päinvastoin. Perjantaina yksikön toinen sairaanhoitaja totesi minun olevan "yksi tytöistä". Ehkä hienoin kunnianosoitus jonka olen saanut..

Maanantaina alkaa sitten 13kk rutistus lähärin papereiden saamiseksi. Varsinaiset opinnot alkaa tammikuussa, samoin mentor koulutus. Alan siis keväällä mentoroimaan nyt syksyllä aloittanutta opiskelijaa...

Tänään viimeinen keikkani on tulevassa yksikössäni. Meitä on kolme "kokkia". Eli ilta-ateria ei tulekaan laitoskeittiöstä, vaan aamuvuoro alkaa pilkkoa asukkaiden kanssa lihapadan aineksia, ja illassa kootaan ateria. "Jäähyväisenäni" teen päiväkahville suklaa-appelsiinikakun, chilillä tietty. Maanantaiksi ajattelin tehdä appelsiini-chili-juustokakun juhlistaakseni alkanutta työsuhdetta.

Niin, ja nyt kun nykyisen/tulevan työnantajani paikkoihin en saa keikkaa tehdä, niin jos toisen vuoden lähäriopiskelija kiinnostaa niin saa kutsua keikoille. Etusijalla paikat joissa saan leipoa...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Onnittelen tarmokkuudesta. Itse ajattelen niin, että maisterintutkinto 32 vuotta sitten oikeuttaa minut kuvittelemaan, että kaikkien ei tarvitse ruveta lähihoitajiksi. Sehän on tunnetusti väärin ajateltu.

Tapio Suhonen

"..tunnetusti väärin ajateltu..."
Hoo, ya damn right! Veit sananmukaisesti jalat suustani...

En tosin kadu maisterin papereitani.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

... onnea sinulle ja perheellesi (jos olet perheellinen )Leipä on kapea ja kovan työn takana. Muistisairaat lisääntyvät alkoholisairauksien myötä yhtäjalkaa. Töitä siis riittää, vakituisiakin paikkoja on niille jotka jaksavat. Tunnen monta hoitajaa - kaikki melko loppu omien sanojensa mukaan, joten uutta voimaa tarvitaan. Kolmivuorotyö tekee palkasta lähes säällisen. Leipomis/ ruuanlaittotaidot ovat tarpeen - keittiöthän voidaan kohta sulkea - sellainen on kuulemma ollut suuntaus. Hoitoala tarvitsee jokapaikanhöyliä.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Hieno valinta - onneksi olkoon! Itsekkyyden ja ahneuden täyttämässä nykymaailmassa tekee niiiiiiin hyvää lukea sinun uranvalinnastasi. Lycka till urallasi!

Käyttäjän ReiskaRopponen kuva
reino ropponen

Pystyvä kaveri pärjää aina.
Hieno homma ja tsemppiä!

Petri Muinonen

Tolla alalla on tekijän markkinat. Vaan on se palkkauksen puolesta kutsumusammatti.

Jos mietitään että akateemisen loppututkinnon omaava henkilö vaihtaa työnsä hoitoalalle tai vaihtoehtoisesti, siihen verrattuna tuplasti palkatun duunin osa-aikatyöhön jossa tienaa saman verran kuin täysipäiväisenä vuorolisineen hoitoalalla...

Onko täällä lukijoissa pokkaa kellään sanoa, että he tai jompikumpi heistä hukkaavat yhteiskunnan heihin sijoittamia koulutuspanoksia??

Maahanmuuttajatuttavani opiskeli lähihoitajaksi ja töitä löytyi heti. Minusta silti tarvitaan edelleen niitä lähihoitajia, jotka taitavat suomen sataprosenttisesti ja ymmärtävät murretta puhuvaa mummoakin.

Toimituksen poiminnat