Tarvitaanko miehiä sote-alalla?
Ok, en kiellä. Miehenä sote-alalla on kivaa. Ok, aina ei ole kivaa,
että susta pidetään koska olet mies. Ei ole yksi tai kaksi
keikkapaikkaa, jossa on sanottu suoraan, että kiva kun tulit alalle,
miehiä tarvitaan. Tämä siis ekan viiden minuutin aikana ekalla
keikalla... Oishan se tietty kiva olla pidetty koska olen kiva ja
osaava... Uskoakseni monessa paikassa näin tietty on, mutta koko tulevan
työurani hoitajana olen aina se mieshoitaja.
Reilun vuoden olen
elättänyt itseni veli ei niin hento harmaana. Matkaan mahtuu upeita
hetkiä. Olen saanut olla osa usean paikan uskomattoman upeita työryhmiä.
Etenkin ohjaajani eri harjoittelujaksoilla ovat olleet uskomattomia.
Toisaalta kaikissa paikoissa koko henkilöstö on käytännössä ohjannut
minua.
Osaksi saamani kohtelu on kieltämättä johtunut
sukupuolestani. Meitä miehiä halutaan alalle. Ainakin haluaisin, että
pääosin minusta on pidetty, koska olen minä.
Komiikkaakin on
"uralleni" mahtunut. Aika vaikea oli pitää pokkaa, kun omainen pyysi
ohjaajanani toiminutta pitkän linjan hoitajaa pyytämään "sen
mieshoitajan" paikalle viime tammikuussa... Olinhan opiskellut siinä
vaiheessa jo liki 6kk...
Opettajillakin on välillä asenteita miesopiskelijoita kohtaan...
Aika
suoraan myös olen saanut kuulla, kuinka meillä miehillä on alalla
helpompaa. Liksaakin saa kuulemma paremmin. Miten, ei kyllä ole
kerrottu... Keikkalaiseksikaan ei tartte kuulemma ilmoittautua, koska
olen mies. Tulee kuulemma muutenkin... No, eipä ole puhelin viime
aikoina soinut, kun tieto vakipaikasta on levinnyt...
Osa miehen
asemasta sote-alalla on myyttiä. Osa faktaa. Mutta meitä miehiä
tarvitaan. Ei siksi, että palkkaus nousisi. Meitä tarvitaan, koska me
olemme miehiä, ja ihmiskunta koostuu naisista ja miehistä.
Minut
paremmin tuntevat tietävät, että petaus ei ole ehkä se eka piirre, joka
minussa tulee mieleen... Nykyisessä työpaikassani olen kuitenkin se,
joka erään Aspergerin oireyhtymää sairastavan peiton osaa laittaa
oikein. Koska "Ei noi tytöt osaa". Asia pääsee oikeuksiinsa hänen
todetessaan, että "ei sillä niin väliä ole". Petaus ei siis tosiaan olen
mun vahvin juttu.
Pointti onkin siinä, että olen mies. Ko. henkilö on myös mies. Peitto onkin vain syy saada jutella miehen kanssa.
Peittoa
laittaessani puhutaan yleensä kaikkea yleistä. Ei mitään "miehistä"
ihan vaan puhutaan. Ja se juuri on se juttu. Puhuminen. Mies miehelle.
Yhtälailla kuin on naisten juttuja, on miesten juttuja. Ja niitä tarvitaan kuulemaan miehiä.
Oma
lukunsa olemme me miehet alalla. Ok, sillä että saa työskennellä
kauniiden naisten kanssa on puolensa, mutta oli se upea hetki kun
eräässä keikkapaikassa oli "äijähetki". Eli vuoron vaihdossa pelkkiä
miehiä paikalla. Rapsa meni normaalisti, mutta sitä seurasi "äijähetki".
Normaali ko. paikassa, mutta minulle uusi. Ja upea.
Kommentoi