Painavaa sanaa Stadista! Santeri "Santtu" Kyröhonka sanansa painoinen stadilainen

Tarvitaanko miehiä sote-alalla?

Ok, en kiellä. Miehenä sote-alalla on kivaa. Ok, aina ei ole kivaa, että susta pidetään koska olet mies. Ei ole yksi tai kaksi keikkapaikkaa, jossa on sanottu suoraan, että kiva kun tulit alalle, miehiä tarvitaan. Tämä siis ekan viiden minuutin aikana ekalla keikalla... Oishan se tietty kiva olla pidetty koska olen kiva ja osaava... Uskoakseni monessa paikassa näin tietty on, mutta koko tulevan työurani hoitajana olen aina se mieshoitaja.

Reilun vuoden olen elättänyt itseni veli ei niin hento harmaana. Matkaan mahtuu upeita hetkiä. Olen saanut olla osa usean paikan uskomattoman upeita työryhmiä. Etenkin ohjaajani eri harjoittelujaksoilla ovat olleet uskomattomia. Toisaalta kaikissa paikoissa koko henkilöstö on käytännössä ohjannut minua.

Osaksi saamani kohtelu on kieltämättä johtunut sukupuolestani. Meitä miehiä halutaan alalle. Ainakin haluaisin, että pääosin minusta on pidetty, koska olen minä.

Komiikkaakin on "uralleni" mahtunut. Aika vaikea oli pitää pokkaa, kun omainen pyysi ohjaajanani toiminutta pitkän linjan hoitajaa pyytämään "sen mieshoitajan" paikalle viime tammikuussa... Olinhan opiskellut siinä vaiheessa jo liki 6kk...

Opettajillakin on välillä asenteita miesopiskelijoita kohtaan...

Aika suoraan myös olen saanut kuulla, kuinka meillä miehillä on alalla helpompaa. Liksaakin saa kuulemma paremmin. Miten, ei kyllä ole kerrottu... Keikkalaiseksikaan ei tartte kuulemma ilmoittautua, koska olen mies. Tulee kuulemma muutenkin... No, eipä ole puhelin viime aikoina soinut, kun tieto vakipaikasta on levinnyt...

Osa miehen asemasta sote-alalla on myyttiä. Osa faktaa. Mutta meitä miehiä tarvitaan. Ei siksi, että palkkaus nousisi. Meitä tarvitaan, koska me olemme miehiä, ja ihmiskunta koostuu naisista ja miehistä.

Minut paremmin tuntevat tietävät, että petaus ei ole ehkä se eka piirre, joka minussa tulee mieleen... Nykyisessä työpaikassani olen kuitenkin se, joka erään Aspergerin oireyhtymää sairastavan peiton osaa laittaa oikein. Koska "Ei noi tytöt osaa". Asia pääsee oikeuksiinsa hänen todetessaan, että "ei sillä niin väliä ole". Petaus ei siis tosiaan olen mun vahvin juttu.

Pointti onkin siinä, että olen mies. Ko. henkilö on myös mies. Peitto onkin vain syy saada jutella miehen kanssa.

Peittoa laittaessani puhutaan yleensä kaikkea yleistä. Ei mitään "miehistä" ihan vaan puhutaan. Ja se juuri on se juttu. Puhuminen. Mies miehelle.

Yhtälailla kuin on naisten juttuja, on miesten juttuja. Ja niitä tarvitaan kuulemaan miehiä.

Oma lukunsa olemme me miehet alalla. Ok, sillä että saa työskennellä kauniiden naisten kanssa on puolensa, mutta oli se upea hetki kun eräässä keikkapaikassa oli "äijähetki". Eli vuoron vaihdossa pelkkiä miehiä paikalla. Rapsa meni normaalisti, mutta sitä seurasi "äijähetki". Normaali ko. paikassa, mutta minulle uusi. Ja upea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat