Painavaa sanaa Stadista! Santeri "Santtu" Kyröhonka sanansa painoinen stadilainen

Uusi vuosi 2013

Vajaa vuosi sitten jouduin arpomaan mitä tulevaisuudessa haluan tehdä... mielessä kävi leikkiminen lasten kanssa... Muut vaihtoehdot oli vanhustyö tai mielenterveys ja päihdetyö. Vanhustyö, kuinka kaipaankaan sitä... Fyysisesti rankkaa mutta... Ne hetket kun mummo/pappa laittaa sun taskussa olevan paperin siististi... tai kun kahden kuukauden tauon jälkeen mummo muistaa sut nimeltä... Oikeesti, parhautta... Kateeksi käy entisiä duunikavereita joille tuo on arkipäivää.. Tai ei kateeksi. Sen verran pahasti heidän selkänahkaa kuritetaan. "oma" paikkani onneksi kuului ns. hyviin paikkoihin. Jos olisin uskaltanut luottaa siihen, että olisin päässyt samanlaiseen paikkaan, olisin todennäköisesti valinnut vanhustyön.

Viimeinen niitti osaamisalan valinnassa oli, kun yhdessä keikkapaikassa vastaava ohjaaja huusi kiitokset päivästä ja vilkutti toimistonsa ikkunasta... Vai oliko se kun vastaava totesi työnohjauksessa "Santeri on osa työryhmää".

Ei ole keikkapaikkaa jonne en olisi tuntenut olevani tervetullut. Ei ole keikkapaikkaa jonne en haluaisi töihin... Huomennakin on edessä on liki 1,5 tuntia matkaa suuntaansa. Ja maksaa yli 90€/kk.

Mutta arvatkaa mitä. Katson olevani etuoikeutettu. Teen duunia, jolla on merkitystä. Teen työtä jota rakastan...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat