Painavaa sanaa Stadista! Santeri "Santtu" Kyröhonka sanansa painoinen stadilainen

Porsaanreikä laissa, vai inhimillinen laki?

Suomen rikoslaissa on tappajan mentävä porsaanreikä. Näin on todettu lukuisissa uutisjutuissa. kyseessä on tietysti Ior Bockin surmaajan vapauttaminen.

Mm. kansanedustaja, entinen Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja totesi, että "Lainsäädännössä on selvä puute ja porsaanreikä." Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma vaati eilisessä MTV3:n Kymmenen Uutisissa mm. mielentilatutkimusten muuttamista julkisiksi, jotta niitä voitaisiin kommentoida paremmin.

Vaikka oikeustieteilijöiltä on kuulunut tuomiota ymmärtäviä lausuntoja, on uutisissa lähinnä keskitytty taivastelemaan tappajan vapauttamista. Ruotsissa ei kuulemma vastaava olisi mahdollista.

Mutta onko kyseessä porsaanreikä, vai sittenkin inhimillinen, länsimaisia arvoja kuvaava laki?

Oikeusperusteli päätöstään mm. seuraavasti "Syytetyn mielentilan tutkineet lääkärit ovat katsoneet syytetyn kärsineen tekohetkellä akuutista monimuotoisesta psykoottisesta häiriöstä, johon oli liittynyt akuutti rasitetekijä.

Syytetty oli toipunut tästä häiriöstä mielentilatutkimuksen alkuun mennessä eikä mielentilatutkimuksen päättyessä ole ollut tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa. Syytetyn mielentilan tutkineet lääkärit sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat katsoneet, että syytetty oli syytteessä tarkoitetun teon aikana ollut syyntakeeton."

Suomalaisessa, eikä muutenkaan eurooppalaisessa kulttuurissa ole tapana heittää mieleltään sairaita vankilaan, vaan heidät laitetaan saamaan asianmukaista hoitoa. Tämä on useimmille selvää, ja oikeudenmukaista. Sairaudesta johtuneesta syyntakeettomuudesta ei rangaista, vaan annetaan hoitoa, kunnes henkilö paranee ja/tai ei ole enää itselleen tai toisille vaaraksi.

Tämä pakkohoitojakso voi olla vuosikausia, jopa ihmisen eliniän kestävää. Mutta osa paranee nopeammin. Jopa muutamissa kuukausissa. Näistä vain harvemmin uutisoidaan. Nyt surmaaja on kerinnyt parantua tänä n. yhdeksän kuukauden aikana, jona asiaa on käsitelty.

Ruotsissa ei kuulemma vastaavaa pääsisi tapahtumaan, vaan surmaaja tuomittaisiin lukkojen taakse edes joksikin aikaa, jos ei vankilaan, niin ainakin mielisairaalaan. Nyt moni vaatiikin, että lakia on muutettava, jotta vastaava ei voisi toistua.

Vaikka itse toivoisin, että tuomioistuimet uskaltaisivat käyttää rangaistusasteikkojen maksimipäitäkin, en koe, että tässä tapauksessa olisi kyseessä porsaanreikä joka tulisi tukkia.

Ior Bockin surmaaja on istunut yhdeksisen kuukautta tutkintovankeudessa ja mielentilatutkimuksessa. Väite, että hän selvisi rangaistuksetta on absurdi. En väitä, että yhdeksisen kuukautta tutkintavankeudessa ja mielentilatutkimuksessa kuittaisi ihmiselämän riiston. Mutta vaikka teko on tehty psykoosissa jonkin selkeän syyn takia, psykoosista parannuttua ei tuota syytä enää tajua. Ja surmaaja elää loppuikänsä tekonsa kanssa ja sitä katuen. Todennäköisesti miettien miksi...

Moni toteaa, että hänen vapauttamisensa ei mahdu heidän tajuntaansa. Ymmärrän hyvin. Itseasiassa en itse edes halua kokea mitään, joka saa minut täysin ymmärtämään surmaajan mieltä tekohetkellä.

Suomessa mielenterveyden häiriöt ja -ongelmat ovat Tabu. Masennuksesta kärsiville todetaan pokalla naamalla, että painu lenkille, niin ongelmat katoavat. Sinänsä on tietysti ymmärrettävää, että ihminen joka ei itse ole kokenut masennusta tai muuta mielenterveyden häiriötä tai -ongelmaa, ei ymmärrä mistä on kyse.

Mutta juuri siksi mieletilatutkimukset tekevät, ja niitä arvioivat asiantuntijat. Ei netin keskustelupalstojen "asiantuntijat", tai edes poliisin väkivaltayksiköiden johtajat. Ja vaikka psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri haluaisi mielentilatutkimukset avoimiksi, ovat ne erittäin yksityisiä tietoja sisältäviä. Jopa surmaajilla on oikeus tiettyyn yksityisyyteen.

Voin rehellisesti sanoa, että en ymmärrä miten Ior Bockin surmaajan vapauttamiseen päädyttiin. Aivan yhtä rehellisesti voin todeta, olevani iloinen, että Suomen rikoslaki ei rankaise mielenterveydensairaudesta.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Samuli Helminen

Onko nämä psykologit tai psykiatrit tehtävään nimitettäessä oikeasti henkilöitä, jotka pystyvät arvioinnit tekemään?
Onko heillä käytännön kokemusta arvioinneista vai vain luettua tietoa jota yrittävät vääntää kokemukseksi?

Vaikeita kysymyksiä ja mielestäni näissä arvoinneissa ei saa missään nimessä olla henkilöitä, jotka eivät ole kokeneet oikeaa elämää vaan tekevät päätökset luetun pohjalta.

Toiseksi, on teon tehnyt ymmärryksessä tai "ilman ymmärrystä" ei mielestäni muuta millään tavalla rangaistuksen luonnetta. Teko on tehty ja siitä pitää vastata.. varsinkin elämän toiselta riistänyt ei saa tekoaan tekemättömäksi vaikka sitä kuinka kallontutkija vääntäisi.

En ole kuoliaaksi ymmärtäjä vaan realisti.

Toimituksen poiminnat